Talvi tekee tuloaan, mutta siitä huolimatta mieli virkistyy ulkoillessa. Reipas lenkki takaa fyysisen kunnon kohentumista ja sitä korvien välien tuuletusta. Mikä on este lähteä sinne raikkaaseen ulkoiluilmaan? Usein miten se on meidän oma mieli, joka laittaa esteitä rattaisiin ja jäämme sisälle. Toki on myös niitä, joille ulkoileminen ei ole itsestään selvyys vaikka haluaisikin. Nyt haluankin kannustaa kaikkia teitä, joille ulos lähtemisen esteenä on se oma asenne. Tiedän kyllä kuinka helppoa on jäädä sisälle lämpimään, laittaa tuli pesään ja nauttia lämmöstä. Villasukat jalassa ja kuuma kahvikuppi kädessä. Ihanaa, eikö totta! Väitän, että vielä ihanampaa on ottaa se kuppi kuumaa käteen sen ulkoilemisen jälkeen.
Aina ei tarvitse mennä "tuli persuksien alla" ulkoillessa. Riittää kun ON siellä ulkona ja touhuaa sitä mikä tuntuu mielekkäältä.
Itse olen syksyn aikana käynyt kävelemässä kaverin kanssa ja yksinkin. En ole harrastanut musiikin tai muunkaan kuuntelemista liikkumisen aikana (paitsi nurmikkoa ajettavalla ajaessani), koska kuulo on sen verran huono, ettei nuo puhelimien hands free:t tahdo soveltua meikäläiselle. Päätinpä tänään kokeilla, josko nykyisen puhelimeni kuulokkeista kuulisi sen verran, että ne ajaisivat asiansa. Ja kas! toimihan tuo paremmin kuin osasin odottaa. Siinä meikäläinen käveli seitsemän kilometrin lenkin rivakasti hymy huulilla ihan huomaamatta iskelmäradiota kuunnellessa. Itseään haastaen ne jyrkimmätkin mäet meni heittämällä ylös. Saatto siinä sivusta seuraajalla (jos täällä maalla joku edes huomas) olla huvittavaa katsella, kun mamma vetää tosissaan ja vielä naureskelee.
Nautinnollisia ulkoiluhetkiä! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti