Teksti julkisten toimijoiden nettisivuilla

Nettisivuja selaillessa meistä jokainen on todennäköisesti törmännyt sellaiseen sivun toteutukseen, jota on hankala lukea tavalla tai toisella. En väitä etteikö tämänkin blogin sivustolla olisi parantamisen varaa. Parannusvinkkejä saa antaa! =)

 

Virallisilla toimijoilla (esim. kunnat, kaupungit, seurakunnat jne.) luulisi olevan edellytys toteuttaa nettisivut niin, että ne palvelisivat mahdollisimman tasapuolisesti kaikkia lukijoita. Huomioiden myös ne henkilöt, joiden lukeminen hankaloituu jonkin näkövamman takia. Myös me kaikki, joilla on silmälasit, olemme näkövammaisia henkilöitä. Näkövamman aste on vain jokaisella henkilökohtainen.

 

Toisinaan törmää sellaisiin sivustoihin, joissa on normaalinäköiselläkin hankaluutta pystyä lukemaan mikä kuuluu minkäkin otsikon alle, kun sivuston taustavärin ja tekstin värikontrastiero on heikko. Vaikeutta tuottaa myös tekstikoon ero otsikoiden ja itse tekstin välillä.

 

Esimerkissäni yläkuvan teksti (otsikko ja aihe) on lähes tasapaksua pakottaen lukemaan joka rivin, jotta lukija osaa pongata itseään kiinnostavammat aiheet ajankohtaista-osiosta. Kirjasinkoon selkeämpi erottelu helpottaisi otsikon ja aihetekstin erottelua. Värikontrasti ero on heikko, joka sinällänsä hankaloittaa pelkkien otsikoiden hahmottamista. Rivinväli on jokaisella rivillä sama. Tausta hohtaa valkoisuuttaan, jolloin tekstin lukeminen hankaloituu.   Saman nettisivuston muilla sivuilla on käytetty laatikkoja (alakuva) jäsentämään asiat omiksi ryhmikseen, joka helpottaa huomattavasti kiinnostavampien asioiden pongaamista sivustosta.

 

 

Valitettavasti kuvieni laatu (puhelin) on huono molemmissa kuvissa ja valkoinen tausta on aivan muuta mitä se todellisuudessa on.

Seminaaritila

Yksi epäkäytännöllisempiä seminaaritiloja kuulemisen kannalta mitä koskaan olen päässyt kokemaan. Harmittaa tilaisuuden järjestäjän puolesta, osallistuneiden henkilöiden puolesta ja varsinkin itseni. Seminaaritilaksi oli osoitettu tila, joka sijaitsi messualueen pääsisäänkäynnin läheisyydessä. Tila oli suuren aula-alueen "nurkkaus", jossa seinien virkaa esitti ohuet, siirrettävät seinät ilman seminaaritilan omaa ovea. Aula-alueen seinien ja lattioiden kova pintamateriaali sekä korkea tila korosti äänen kantautumista seminaaritilaan. Lasten riemukiljahduksia ja heidän juoksemisesta lähtevien askelten ääniä. Korkokenkien kopinaa vasten kovaa lattiapintaa. Ihmisten keskustelujen ääniä seminaaritilan seinän takaa, kun he istuivat siihen osoitettujen pöytien ääressä. Ihan oikeutetusti. Tarjoiluvaunujen ohi kiitäessä kolisevien ja kilisevien astioiden kanssa. Istuessani seminaaritilassa ja yrittäen saada selvää puhujasta alkaa vaivihkaa myös palella. Mielessä kävi, että olisi tarvinnut laittaa villasukat jalkaan ja se iänikuisen vanha, mutta lämmin villapaita päälle. Olen siis ensi kerralla viisaampi. Taas kerran.

Jos pystyt kuvitteellisesti kuulemaan nuo äänet, pystyt luultavasti myös käsittämään sitä tilannetta, mitä tuo seminaaritila antoi. Ratkaisu olisi ollut yksinkertainen. Tila oli kuulemisen kannalta mielestäni täysin epäkäytännöllinen. Tuntui se ylimääräinen äänimaailma olevan haitaksi myös niille normaalikuuloisille henkilöille. Tilaan asennetun induktiosilmukan mahdollisuus kuulla kuulokojeilla paremmin jäi toiseksi. Valitettavasti. Seminaaritilassa muutoin oli tilaa liikkua, jopa niiden tuolirivien välissä, jotka tavallisesti ovat kapeita kulkuväyliä. Rivissä olevia tuoleja oli helppo  tarvittaessa siirtää, esim. pyörätuolia käyttävän sijoittumisessa istuinrivissä. Oviaukko oli riittävän leveä, jopa vastakkain kulkemiseen. Kahvitaukoon osoitettu tila oli lähellä, samassa tasossa. Pöytiä ja tuoleja olisi voinut olla esillä enemmän, kun ottaa huomioon, että niitä käyttivät myös ei seminaariin osallistuvat messukävijät.

Vastaavan tilan sopiminen seminaaritilaksi voisi soveltua hieman paremmin, jos tilaa koskevia rakennelmia kehitettäisiin myös kuulemiseen soveltuvaksi. Ehkä ensikerralla tämäkin on otettu huomioon seminaaritiloja tarjoavan toimesta.

 

 

 

Palvelutalon piha-alueelta bongattua

Kiinnitin tänään huomiota erään palvelutalon piha-alueen virkistymisalueeseen. Suurien pensaiden katveessa (ei näy kuvassa) oli vastakkain istuttava katoksellinen keinu ja keinun molemmin puolin puutarhapenkit. Ihana ja rauhallinen paikka, johon paahtava auringonpaiste keskikesän helteessä ei pääse liiaksi asti paahtamaan. Vaikkei aluetta kokonaisuudessa ympyröi suojaisa pensasaita, luulisin alueen soveltuvan hyvin tuulisellakin ilmalla senioreiden ajanvietepaikaksi.

Bongaushetkellä alue oli tyhjä enkä päässyt tiedustelemaan mietteitä alueen käytännöllisyydestä itse käyttäjiltä. Voin vain kuvitella tilannetta, kun aurinkoisena päivänä alueella istuu useampi henkilö ja sitä pölpötyksen määrää, kun vaihdetaan kuulumisia ja muistellaan menneitä. Ihanne tilanne siis.

 

Kulkuväylä  pääovelta virkistymisalueelle on asfalttipintainen ja kulkeminen tapahtuu läpi alueen, jossa pysäköintiin on mahdollisuutta noin viidelle autolle. Pysäköintiin oikeuttavaa liikennemerkkiä ei alueella havaita, muttei myöskään sitä kieltävää. Oletetun pysäköintialueen reunasta laskeutuu osittain asfalttipintainen ja osittain kulunut nurmikkopintainen kulkuväylä (kuvan alareuna). Kulkuväylän alkuosa on kapea, mutta juuri ja juuri pyörätuolilla kuljettavaksi. Kuvasta ei ole havaittavissa pysäköintialueen ja virkistymisalueen tasopinnan eroa, mutta se on huomattava. Kulkuväylällä on kasattuna lehti- ja oksakasa lähellä vasemmanpuoleista penkkiä ja keinua. Keinun oikealla puolella oleva puutarhapenkki on niin lähellä keinua, ettei penkin edustalle ole asiaa liikkumiseen tarvittavan apuvälineen kanssa, korkeintaan kävelykepin kanssa. Penkit ovat perinteiset kolmen istuttavat puutarhapenkit ilman käsinojia. Vasemmalla puolella olevalla penkillä istuttaessa, istujan jalat sekä mahdollinen apuväline jää suoraan kulkuväylän päälle ja esteeksi toiselle kulkijalle.

 

Alueen turvallisuutta lisäisi pysäköinnin salliminen vain saattoliikenteelle. Varsinainen pysäköintialue on  olemassa palvelutalon läheisyydessä. Aiemmin kuvailulta pysäköintialueelta viheralueelle liikuttaessa turvallisuutta lisäisi käsijohdin kulkuväylällä olevan tasoeron takia. Kuluväylällä nurmikkopinnan muuttaminen kovapintaiseksi vähentäisi liukastumisvaaraa mitä kuvassa oleva tilanne tällä hetkellä näyttäsi olevan. Liukastumisvaaraa aiheuttaa syksyn märät lehdet ja paljas, multainen maa. Kompastumisriski on kulkuväylälle jätetty lehti- ja oksakasa. Penkit olisi hyvä sijoittaa lähemmäksi toisiaan, jotta kommunikointi olisi vaivattomampaa myös niillä henkilöillä, joilla on vaikeuksia kommunikoida toisen henkilön kanssa, esim. kuulovamman takia. Penkistä ylösnousemisen helpottamiseksi penkkien molemmissa päissä tulisi olla käsinojat.

Tuli bloggaaja kuitenkin

Kiinnostukseni esteettömyyteen ja sen saavutettavuuteen on kehittynyt vuosien varrella omakohtaisten kokemuksieni kautta. Hoitotyö erilaisissa työpaikoissa ovat antaneet hyviä esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset pärjäävät omien fyysisten ja psyykkisten voimavarojen kanssa kun ne ovat rajalliset. Rajoite voi olla mm. jokin fyysinen vamma (liikunta-, näkö- tai kuulovamma) tai se voi olla lastenvaunuja työntävä äiti. Omakohtaista kokemusta on tullut kuulovammaisena toimiminen, sitä enemmän mitä ikää on karttunut. Kuulovamma ei näy päälle päin eikä siten välttämättä anna vastapuhujalle mitään osviittaa olemasta olostaan, mutta se on itse kuulovammaiselle jopa erittäin hankalaa kommunikointitilanteissa. Esteettömyyden ratkaisuihin ja mahdollisuuksiin olen päässyt syventymään esteettömyyskartoittajan koulutuksen kautta. Laaja-alaiset hoitotyökokemukset, omakohtainen kuulovamma ja alan koulutus ovat kehittäneet itseäni näkemään ympäristön esteettömyyttä ja visioimaan ratkaisuja, jotka helpottaisivat turvallisempaan toimimiseen ja liikkumiseen erilaisissa paikoissa oli kyse yksityisestä tai julkisesta ympäristöstä.

 

Blogin kautta pyrin tuomaan esille ajatuksiani ja näkemyksiäni meitä ympäröivän ympäristön esteettömyyden olemassa olosta. Vaikka juuri Sinä et välttämättä ole se, jonka jokapäiväinen eläminen tarvitsisi esteetöntä ympäristöä, et kuitenkaan välttämättä huomaa sitä mitä jotkut ihmiset tarvitsisivat, jotta eläminen omana itsenään onnistuisi. Tähän meillä jokaisella on oikeus, tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan omana itsenään ja itsenäisesti, mutta toteutuuko se? Ei. Meistä jokainen kohtaa arkipäivässä tilanteita, jotka ovat jollain tapaa esteenä toimimisellemme. Haluankin herättää myös Sinut havainnoimaan kirjoituksieni kautta ympäristöäsi, onko se sellainen, joka sopii meille kaikille. Älä anna oman asenteesi olla este esteettömyyden kehittämiselle ympäristössämme.